Vauvauutisia

Tuntuu että kaikki lisääntyvät tällä hetkellä. Kaikkialta kuulee ilouutisia, on tulossa perheenlisäystä. Ja tottakai se onkin hienoa, ei vaan mun kannalta. Mäkin nimittäin haluaisin.

Mä haluaisin tietää miten mä voisin elää sulassa sovussa tän tilanteen kanssa. Miten mä saisin uskoteltua itselleni että ei meidän perheen tarvitse tässä tilanteessa kasvaa...jos jostain saisin tuohon neuvoja niin olisin kiitollinen, erittäin kiitollinen.

Parisuhde. Kaipa siitäkin voisi jotain raportoida. Tässähän tää menee, taas vaihteeks. Mies on viimeisen viikon ollut aika paljon töissä ja minä vastuussa lapsista. Toisaalta tuntuu että pitkästä aikaa tässä talossa on rauhallista. Mies ei pelkää että mä räjähdän, enkä pelkää itsekkään. Liekö sitten tyyntä myrskyn edellä...tiedä häntä.

Mä olen vain ollut niin väsynyt. Alotin syömään rautatabletteja, alhainen hemoglobiini on ollut mun ongelmani aina. Mä olen heti huomannut parannusta. Aamuisin ei väsytä, se on jo jotain. Ja mä jaksoin jopa iloita siitä että enää ei ole pilkkopimeetä kun pääsen töistä.

Mä jopa puhuin omasta ahdistuksestani hyvän ystävän kanssa. Se autto, niin uskomatonta kun se onkin. Olisi vaan heti pitänyt puhua jollekin, en vaan tiennyt kenelle. En mä ole ainut joka painii näiden tunteiden ja ajatusten kanssa. Mä en ole ainut, se tieto helpotti.

Mä odotan kevättä. Mä niin odotan että päivät pitenee. Mä odotan että tulee lämmintä, eikä aina vaan satais. Mulla on taas positiivinen ote omaan elämään. Ainut vaan....mä haluisin myös positiivisen raskaustestin.