Äh. Siinä taas lyhyesti ja ytimekkäästi mun fiilikset. Tuntuu että taas mennään ääripäästä toiseen vaan. Hetken kerkesin olla normaali, iloinen ja pirteä...ja sit taas äkkiä masentuneeks omaks itteks.
En mä tiedä, hormoonit. Voisko ne olla se syy näihin mun mielialamuutoksiin? Nää heittelee niin pahasti, suuntaan jos toiseen, yhtäkkiä, ilman varoitusta.
Tosin, nyt ei ehkäpä vaihdos ollut niin radikaali ku aikasemmin. Vähän helpommalla on päässyt muut. Eilen aamulla kerkesin kyllä miehelle suuttua, mut pistettäköön se aamukankeuden sekä kiireen piikkiin...kuka vaan vois sellasessa tohinassa menettää hermonsa, eikö?
Iltaan mennessä fiilis oli jo vähän helpompi, jakso jo nauraakin.
Tää päivä onkin lähtenyt paremmin käyntiin, katsotaan sitten miten jatkuu. Mä vaan niin haluisin olla normaali, tasainen ihminen. En mä halua olla näin räiskyvä, ei kiitos. Onneks mulla tää räiskyvyys pysyy kotona...en mä töissä, yleisillä paikoilla, onneks. Oppisin nyt vaan hillitsemään hermoni, välillä vaan tuntuu että kaikki on ihan liikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti