Joulu

Enpä tiedä. Mua ei huvittaisi yhtään viettää joulua. Voisin nukkua koko tapahtuman yli, vaan eihän se onnistu tietenkään.
Ensinnäkin, työt painaa päälle ja mä pääsen aloittamaan "lomani" vasta huomenna klo 16 jälkeen. Siinä sitten stressailen siivoamiset, viimeiset lahjat sekä ruuat huomisillan aikana.
Pakko se on yrittää saada jotain aikaiseksi, ihan vaan lasten takia. Kyllä he ansaitsevat joulun.

Ahdistaa sukulaisten vaatimukset. Pitäisi mennä sinne, ja käydä siellä sekä tuolla. Miksi meidän pitää aina mennä...ja jos ei mennä, ollaan itsekkäitä. Tai no, lähinnähän nyt on kyse miehen sukulaisista. Heistä, joilla ei ole pieniä lapsia eikä eläimiä. Heistä jotka ovat kunnon lomalla. Heidän on niin vaikea lähteä käymään meillä. Kyllä,niinhän se on.

Toisinaan mä tunnen itteni aika mitättömäksi. Sä voisit joskus sanoa ei jollekin muulle kuin mulle. Mä toivoisin että sä joskus kuuntelisit mua ja munkin toiveita. Ja että kuuntelemisen lisäksi koittaisit edes ymmärtää. Ehkäpä mä toivon liikoja kun haluaisin sun joskus tajuavan itsekin asioita, en mä halua sanoa ja muistuttaa kaikesta koko ajan.

Mietityttää vaan että oonkohan mä oikeasti elänyt aikasemmin pilvilinnoissa, kuvittelut liikoja? Tätäkö se elämä on, turha valittaa. Tää on ihan normaalia. Voisko se olla näin, että ongelma onkin sitten mussa ja mun kuvitelmissa. Tää vaan on yhtä vuoristorataa. Toisena päivänä kaikki on hyvin ja toisena taas mä olen ihan valmis luovuttamaan. Pitäiskö mun sittenkin yrittää vaan takoa päähän että tätä se sitten on ku ollaan naimisissa ja on lapsia...itsepä tätä halusin.